sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Luxemburg 2. päivä

Puoli seitsemään sain lopulta nukutuksi, tosin aamuyöllähän heräsin kirjoittamaan eileispäivän tapahtumat. Aamupala täällä kuuluisi hintaan, mutta se on vain jotain muroja itsepalveluna, joten en jäänyt odottamaan. Aamuauringon valossa on mukava kuvata ja hyvä kierrellä, kun ihmisiä ei ole vielä liikaa liikkeellä. Ensiksi löysin Beaufortin kirkon, sitten linnan. Linnan pihassa oli piskuinen lauma määkijiä. Niitä näkee siellä täällä pelloilla kuten myös lehmiä. Mutta mitään suurkarjoja ei silmiin ole sattunut, navetoissa lienevät.

Tämä kylä on niin pieni, että puolessa tunnissa se on koluttu läpi. Hyppäsin siis 8.50 bussiin, joka vei pääkaupunkiin. Matkaa on vain 35 km, mutta aikaa matkaan tuhrautuu tunti. Matkustaminen on muuten hyvin edullista. Kaikki matkat täällä lähiseudulla maksavat kilometrimäärästä riippumatta 1,50 euroa.

Ennen kaupunkia hyppäsin pois Kirchberg nimisellä alueella. Se on valtaisa lasitalokaupunki, joka on täynnä toinen toistaan suurempia yhtiöiden päämajoja tai muita yksiköitä. Paikka kiinnosti minua siksi, että kartan mukaan siellä on myös EU:n rakennuksia: komission rakennus, europarlamentti ja oikeuspalatsi. Nyt muistan jostain lukeneeni, että parlamentti kokoontuu täällä vain muutaman kerran vuodessa eli nämä ovat jonkinlaisia vararakennuksia. Ensimmäinen rakennelma, jonka pihassa näin kaikkien maiden liput liehumassa oli kuin bunkkerin sisäänkäynti. Tärkeä talo se silti oli, sen huomasi vartijoista, joilla oli konepistoolit. Kysyin yhdeltä, mikä paikka se oli, mutta en saanut selvää selitystä. Lähdin siis kiertelemään ja kyselin apuja muilta vastaantulijoilta. Lopulta kävi kuitenkin niin että kuvailin ihan vääriä rakennuksia ja se EU-puoli jäi näkemättä.

Luxemburgin kaupungissa menin ensiksi mäkkäriin ja tilasin aamiaiseksi cappucinon ja juustoburgerin. Niitten kanssa oli hyvä tehdä netissä välttämättömät hommat. Siellä tapasin myös ensimmäisen kerjäläisen. Nuori nainen tuli selittämään, että on Sarajevosta ja tarvitsee lapselleen jotain, en oikein ymmärtänyt mitä. Pyysi kahtakymppiä. Kun en antanut sanoi että vähempikin riittää, vaikka kymppi. En tietenkään antanut, mutta tämä nainen vain intti ja intti. Lopulta annoin taskusta kolikot, jotain pari euroa, että pääsisin eroon. Sekään ei tuntunut riittävän, joten sanoin hyvin selkeästi ”Gehen Sie, bitte.” Ei olisi pitänyt ryhtyä puheisiin ollenkaan.

Sitten mäkkärin nettiyhteys katkesi enkä saanut sitä uudelleen toimimaan. Ja hommat oli vielä kesken. Lähdin siis keskustaan etsimään toista paikkaa. Toinen MacDonalds olikin torin laidalla ja siellä sain tehtyä tärkeimmät asiat loppuun. Vielä oli sen verran reissuviettiä jäljellä, että pakko oli käydä katsomassa Ryanairin sivuilla jos vielä jotenkin onnistuisi ujuttamaan Suomeen tuloa. Mutta kaikki lennot ensi viikon alkupuolella oli jo aika kalliita, joten pakko sinne kotiin on nyt mennä. Täältä Luxemburgistahan pääsisi nimittäin helposti junalla tai bussilla minne vain Etelä-Saksaan tai Koillis-Ranskaan.

Luxemburgin kadut oli jo koluttu läpi, joten jotain piti vielä keksiä. Palasin sinne aseman lähellä olevaan mäkkäriin ja laitoin siellä eilisen päivän kuvat ja tarinat nettiin, kun yhteys taas toimi. Sitten päätin hypätä johokin bussiin ja käydä katsomassa vielä yhtä kaupunkia. Sopiva bussi lähtikin Echternachiin. Se on yhden maakunnan pääkaupunki Saksan rajan lähellä. Bussin ikkunasta sai katsella kauniita peltoaukeita ja jylhiä kanjoneita. Jyrkänteet ovat paikoin hioutuneet ihan omituisen muotoisiksi. Echternach oli kaunis pikkukaupunki kujineen ja kävelykatuineen. Mutta jotenkin kahviloiden ja ravintoloiden määrästä saattoi päätellä, että kesällä sekin on täynnä turisteja.

Palasin bussilla takaisin Luxemburgiin ja menin ensiksi katsomaan, milloin lähtee seuraava auto Beaufortiin. Ja yllätys yllätys: päivän viimeinen bussi oli mennyt kymmenen minuuttia sitten. Palasin Echternachin autolle, se kun oli lähdössä takaisin, ja kyselin kuskilta paljonko sieltä olisi Beaufortiin. 10 – 15 km oli vastaus. Hän kertoi että jos menen sinne takaisin, pääsee sieltä jollain toisella vuorolla Dillingeniin ja siitä Beaufortiin. Siis takaisin Echternachiin. Mutta eihän siellä aikatauluissa mitään puhuttu Dillingenin bussista. Siis etsimään taksia. Ja koko kaupungissa ei näkynyt yhtäkään. Kyselyjen jälkeen sain selville, että siinä bussiaseman nurkalla niitä pitäisi olla, mutta eipä ollut. Nyt alkoi jo huolestuttaa. Sitten näin asemalla kaksi bussia lähdössä ja toisessa lukikin Dillingen. Mutta kuljettaja sanoi, että ei sieltä pääse Beaufortiin, mutta hän jättää pois pysäkillä, johon tulee vastaan toinen auto, linja 506 joka menee vielä puoli kymmeneltä Beaufortiin. Siis taas menoksi. Ja koko ajan pelotti, että jos kuski ei muistakaan jättää pois oikealla pysäkillä. Alkoi nimittäin olla jo pimeä ja aamulla piti olla jo menossa lentokentälle.

No, onneksi kaikki meni hyvin ja täällä majapaikassa siis tätä kirjoittelen. Saan näköjään nukkua tämänkin yön dormissa yksin, vaikka muitakin asukkaita jo näkyi. Suihkuun pitäisi mennä, mutta en jaksa. Ja jalkapohjat on kyllä nyt sellaisessa kunnossa että yhtään lisäpäivää ei niillä kävellä.

Huomenna on lähtö 6.50 bussilla Luxemburgin kaupunkiin. Sieltä lähtee bussi yhdeksältä Frankfurt-Hahnin kentälle ja kone yhden maissa Suomeen. Varaan nyt aikaa tarpeeksi kaikkiin vaihtoihin, että varmasti pääsee kotiin. Tampereella ollaan kai 16.30 ja juna jolla pääsee vaihtamalla Joensuuhun lähtee 18.05. Ja Joensuusta viimeisellä bussilla Lieksaan niin, että kotona olen 0.40 sunnuntaina.

Olihan tämä ihan mukava reissu. Sää suosi, vain yhtenä päivän Roomassa satoi oikeasti. Mitään havereita ei sattunut ja tosi paljon ehti nähdä ja monenlaista. Kunhan jalat paranee ja tilin saldo näyttää sopivalta, lähden kyllä taas jonnekin. Paljon on vielä näkemättä tämän maailman ihmeitä. Niin, ja kunhan kesä koittaa, pitäisi tietysti bongata ne Ruunaan kosketkin. Ja Eva Ryynäsen ateljee. Kaksi todellista häpeätahraa matkamiehen muistiossa. Mitenkä lienevätkin jääneet kokonaan käymättä...


Beaufortin kirkko.

Beaufortin linna.

Lammasäiti lapsineen.

Lampaita Beaufortin linnan laitumilla.

Beaufortin katuja 1.

Baufortin katuja 2.

Beaufortin pääkatu.

Jokin EU-rakennus Kirchbergissä.

Voimanaista esittävä patsas Luxemburgin keskustassa.

Echternachin pääkatu.

Echternachin keskustaa.

Echternachin tori.

Echternachin kirkko.

Madonna kukkulalla kaupungin yllä.

Echternachin kaupunki kukkulalta katsottuna.

Majapaikan recepcion.

Majapaikan eteisaula.

Beaufortin nuorisohostelli.

Näin yö vietetään Frankfurt-Hahnin kentällä.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Luxemburg 1. päivä

Kello on 3.46 ja uudessa maassa on kohta vuorokausi takana. Aamukuudelta saavuin bussilla ja rautatieaseman kahvilasta tutustumisen aloitin. Jos menee odotushuoneeseen, siellä saa tästä maasta kyllä väärän kuvan. Huone nimittäin haisee. Se on täynnä yönsä lämpimässä viettäneitä laitapuolen asukkeja. Muualla heitä ei siten näekään. Mutta kun menee aseman vessaan, saa oikean kuvan. Miesten WC on tehty marmorista ja kaikki paikat kiiltelevät puhtauttaan. Ja kun astuu kadulle, näyttävät valkoiset viivat kuin eilen maalatuilta. Jos jalkakäytävän saumaan tulee pieni lommo, sitä on heti mies polttolampun kanssa paikkaamassa. Kaikki täällä on LIIAN SIISTIÄ.

Jätin kassin säilytyslokeroon ja lähdin kohti keskustaa – tai missä ajattelin sen olevan. Vähän matkan päässä tuli eteen Luxemburgin kaupungin kaunein seutu: syvä, vihreä rotko. Rotkon seinustalla kulkee palasia kaupungin vanhaa muuria. Ensimmäinen linna tänne rakennettiin v. 963 ja sen ympärille kaupunki on kasvanut. Nyt tuo rotko ja muuri siis jakavat kaupungin kahteen aika tasavertaiseen osaan. Rautatieaseman puolelle jää juuri ja juuri kaupungin tärkein maamerkki: Luxemburgin pankki. Nimittäin katseleepa kaupunkia mistä päin tahansa, ylimpänä silmään sattuu pankkirakennuksen kellotorni. Yleensähän kaupungeissa kauimmaksi näkyy jokin kirkko.

Rotkon toisella puolella on kaupungin hallinnollinen keskus. Arkkiherttuan palatsi on aika vaatimaton rakennus toisten keskellä, parhaiten sen tunnistaa vartiosotilaista. Kirkko on nimetty Notre Dameksi. Kun menee sisälle, tulee ihan jouluinen olo. Niin punaisen kirjavat ikkunoiden lasimosaiikit ovat. Kryptassa on pari tärkeää hautaa ja tunkkainen haju.

Koko keskusta on pyhitetty jalankulkijoille. Mukavinta on lorvailla pienillä aukioilla, joissa on katukahviloita ja yleensä jokin suihkukaivo. Pari aika hauskaa kaivoa bongasinkin. Hienot muoti-, koru- ja kirjakaupat täyttävät keskustan. Varsinaiset suurpääoman päämajat ovat ehkä kauempana, mutta kyllä rahan tekijät täälläkin näkyvät. Joka toinen vastaantulija on pankkimies siistissä tummassa puvussa. Onneksi se toinen puoli onkin sitten ihan tavallisia ihmisiä.

Vielä aamuyhdeksältä tuumin, että olen ainut turisti koko kaupungissa. Jo tunnin päästä kuitenkin ilmeni, että on niitä muitakin. Ei tosin samassa mitassa kuin Roomassa. Iltapäivällä kuulin pari kertaa suomen kieltäkin, nuorisoa olivat. Ja katukaupustelijat ja kioskit täältä puuttuvat kokonaan, kaikki on mentävä ostamaan kaupasta.

Länsipuolella kaupunkia kiertää laaja puistoalue. Siellä tapasin aamukymmeneltä miehen notkumassa puku päällä suihkulähteen äärellä. Taisi olla jokin kiinalainen johtaja harjoittamassa tai-jitä. Upeat vihreä puistot, hirveän syvä rotko pengerryksineen ja muureineen sekä keskustan pikkukujat tekevät kaupungista jotenkin sadunomaisen. Se mahtipontisuus, mikä Roomassa tulee vastaan joka mutkassa, täältä puuttuu. Kaikki on pientä, siroa, siistiä ja kaunista. Vähän kuin suomenruotsalaiset.

Kielestä pitää vielä kertoa. Pääkieli on ranska ja ranskaksi kaikki opasteet ovat. Lisäksi puhutaan saksaa ja omaa kieltä, luxemburgia. Ja siitähän ei saa mitään tolkkua eli kommunikointi on vaikeaa. Onneksi keskustassa ymmärretään englantiakin. Mutta on kyllä aika hankalaa tämä orientoituminen uuteen kieleen. Juuri kun Roomassa oppi sanomaan automaattisesti buongiorno, grazie, per favore ja si, pitikin Frankfurtissa aamuneljältä vaihtaa guten morgeniin ja dankeen. Ja täällä on jo bonjour ja merci. Nuo perussanat sanon yleensä paikallisella kielellä, enempää en ole vitsinyt enkä ehtinyt opettelemaan.

Iltapäivällä aloin etsiä nettikahvilaa, sillä online check-in paluulennolle oli tekemättä. Yksi kuppila löytyikin ja siellä valmistelin jo tämän jutun kuvia, mutta näppäimistö oli tosi hankala. A, M ja Y oli ihan eri paikoissa ja erikoismerkit oli laitettu toisinpäin. Lopulta tuli mieleen, että pitäähän näin isossa kaupungissa olla langattomia verkkojakin vapaana. Kävin kassin säilytyksestä ja tein hommat valmiiksi mäkkärissä.

Kymmenen yli neljän hyppäsin Beaufortin bussiin. Kysyin kuskilta hostellia, mutta ei hän tiennyt. Viereiseen penkkiin istui pari nuorta ja kyselin helitä, mutta ei mitään tietoa. Ja minä kun en vaivautunut ottamaan ylös tämän paikan osoitetta tai edes nimeä. Selitin että hostelli on ”Pikku Sveitsissä”. Poika keksi että se on Müllerthalin laakso ja kehotti jäämään pois yhdellä pysäkillä ja jatkamaan toisella bussilla. Jäin siis keskelle peltoja muutaman talon pikkukylään ja mietin että Beaufortiin olisi sittenkin pitänyt mennä. Vastaan tuli jokin isä lapsineen ja selitin tilannetta, mutta hän puhui vain portugalia. Kun kysin taksia, sitä ei kuulemma kylässä ollut. Onneksi tietä pitkin tuli toinen bussi ja sillä lopulta pääsin Beaufortiin. Mutta taas sama rumba. Ei kukaan tiedä mitään hostellia, hotellin vain. Lopulta paikallisen liikuntapuiston luona olevan kuppilan baarimikko keksi että se on Jugendherbergen. Sillä nimellä tämä paikka saksaksi tunnetaan.

Otin täältä kaksi yötä dormissa eli makuusalissa. Tässä huoneessa on kaksitoista punkkaa, mutta tällä hetkellä olen koko talon ainoa asukas. Huomenna kuulemma tulee muitakin ja viikonloppuna on jo täyttä. Mutta yhden hengen huone olisi maksanut 12 e/ vrk lisää ja enhän minä täällä asu, käyn vain nukkumassa. Tämä on jonkin nuorisohostellijärjestön paikka ja kun en ole jäsen, jouduin maksamaan 2 euroa ylimääräistä. Mutta sain kaksi tarraa korttiin, jolla pääsee sitten aikanaan jäseneksi ilmaiseksikin. Kun kysyin ruokaa, respan poika sanoi että hän voi tehdä pitsan. Pyysin pelkkää slicea, mutta hän jo kyllä varoitti että se pitsa on aika iso. Nyt tuossa pöydällä on siitä puolet vieläkin syömättä. On ihan itse tehty, kinkusta, meetvurstista ja juustosta. Ja on tosi suolainen.

Joka tapauksessa eilinen päivä oli niiin rankka että hyvin pääsi uneen jo puoli yhdeksältä. Jos istahti puiston penkille, kahvilaan tai bussiin, menivät silmät aina väkisin kiinni ja alkoi nähdä unia. Nyt huomaan, että vasemmassa jalkapohjassa on iso rakko. Kokemuksesta tiedän, että se on nyt pahimmilaan, mutta kunhan se puhkeaa niin kävely helpottuu. Tosin sukat on sitten mädässä ja veressä, mutta pesuunhan ne menee muutenkin. Kengissä ei kyllä nyt ole vikaa, Espoosta ostamani Reebokit ovat palvelleet tosi hyvin.

Täällä ympäristössä olisi siis kaunista luontoa vaikka kuinka paljon, mutta aamulla on vielä viileää ja en tämän jalan kanssa hirveille patikoinnille lähde. Taidan siis ajaa Luxemburgin kaupunkiin ja ottaa siellä tämän päivän ihan kevyesti. Mäkkärissä laitan tämän nettiin, täällä netin käyttö maksaisi huikeat 4 euroa / puoli tuntia. Aamiainen olisi puoli yhdeksältä, mutta voi olla että hyppään bussiin jo sitä ennen. Rahatilannekin alkoi välillä huolestuttaa, mutta onneksi tilillä on nyt sen verran ettei yöunet mene.

Olen aina luullut, että euroedustajat istuvat Brysselissä, mutta kun kartasta katsoo, EU:n hallinnollinen keskus, parlamentti ja komissio löytyvät täältäkin, Kirchbergistä, kaupungin laidalta. Pitää ottaa nyt selvää, miten homma oikein menee. Myös kaikkien tuntema Schengen on pikkukaupunki Luxemburgissa. Täällä Beaufortissakin on yksi linna, koetan kuvata kylää vähän, kun päivä valkenee. Mutta nyt otan verenpainelääkkeet ja painun vielä punkkaan.



Luxemburgin pankki kylpee aamuauringossa.

Luxemburgin poliiseja.

Place Guillaume II eli Viljamin aukio.

Koirapatsas Viljamin aukiolla.

Hauska yksityispiha.

Pihapensas oli koristeltu joulupuuksi.

Kaupunginmuuria.

Abbaye de Neumûnster ja joki leveimmillään.

Abbaye de Neumûnster on jokin kulttuurikeskus.

Plateau du St. Esprit on laaksossa.

Myös Abbaye de Neumûnster on laaksossa.

Quirniuksen kappeli, taustalla rautatiesilta.

Viadukti rotkon yli.

Pätkä vanhaa kaupunginmuuria.

Ilveilijäpatsas teatteriaukiolla.

Lieksalainen Luxemburgin kaupunginpuistossa.

Tämä tyttö kuvasi lieksalaisen, suostui sitten itse mannekiiniksi.

Töihin kiirehtiviä virkatyttöjä.

Lapsille yhdessä puistossa oli merirosvolaiva.

Istutuksia Ed. Kleinin puistossa.

Suikulähteitä Ed. Kleinin puistossa.

Siistejä taloja ja kukkivia puita.

Näkymä länteen Pont Adolphen sillalta.

"Juppi minkä huijasi ja juppi minkä hankki,
tallelle sen kaiken otti Luxemburgin pankki..."

Näkymä Pont Adolphen sillalta itään.

Rotko Pont Adolphen sillalta nähtynä.

Tai-jita puistossa.

Pont Adolphen silta.

Place de la Constitution - Perustuslain aukio.

Pont Adolphe ja istutuksia.

Pankin kellotorni ja rotko.

Notre Damen alttari.

Lasimaalauksia on joka ikkunassa.

Luxemburgin Notre Damen keskilaiva.

Tomumaja kirkon kryptassa.

Tärkeä hauta Notre Damen kryptassa. Voi olla jokin arkkiherttua.

Hallitsijan eli arkkiherttuan palatsi.

Sama aukio kauempaa katsottuna.

Toisella portilla tyttö kuvautti itseään.

Suihkulähde Place d'Armesilla.

Place d'Armes, taustalla kauppungintalo.

Hauska suihkukaivo yhdellä aukiolla.

Sama suihkukaivo toisesta suunnasta.

Punaiset (kirsikan?) kukat putoilevat jo puista.

Iltapäiväsoitto rautatieasemalla. Ensimmäinen kappale oli "Tuo aika toukokuun". Lauloin mukana suomeksi.