Helsingistä lähdin siis Tampereelle perjantai-iltana lähijunalla. Viereen istui tyttö, jossa sitten alkoi ollakin aika paljon tuttua. Kyseessä oli muuan Katri, työkaveri Rinnekodin ajoilta. Kun tuli puhe Roomasta, hän kertoi käyneensä siellä ja myös Vesuviuksella ja Pompeijissa. Jos aikaa jää, sen retken teen kyllä minäkin.
Ryanairin kone lähti siis Tampereen kentältä ajallaan (yhtiö mainostaa pysyvänsä aina aikataulussa ja se kyllä pitää paikkansa). Hahnin kentällä Frankfurtin lähellä oltiin iltayhdentoista jälkeen. Tuo kenttä on todellisuudessa aika kaukana Frankfurtista keskellä ei mitään ja sinne lentää melkein pelkästään Ryanair.
Ankea totuus alkoi paljastua heti: ensi yönä ei nukuttaisi. Kaikki tuolit olivat nimittäin ikivanhoja käsinojallisia muovituoleja, joista ei petin kasaaminen onnistu. Joka nurkassa alkoi kuitenkin kohta olla joku lojumassa lattialla, joku makuupussissa, joku ilman. Minäkin siis tein nurkanvaltaukseni ja pistin kassin päänaluseksi. Ei kyllä millään meinannut uni tulla, mutta sitten keksin mielikuvaharjoituksen. Ajattelin että olen Lieksassa putkassa. Ilmanvaihdon hurina sopi hyvin kuvaan ja aina joku kävi jotain ovea kolauttamassa kuten Lieksan putkistossakin. Puolitoista tuntia sain lopulta nukutuksi, mutta se riitti. Aamuneljältä kahviot avasivat ovensa ja ihmisiä alkoi virrata kentälle.
Rooman Ciampinon kentälle tultiin aamukahdeksalta. Siitä ajoin bussilla rautatieasemalle ja ostin viikon lipun julkisiin. Täällä on vain kaksi metrolinjaa, mutta aina niiden opettelu aikansa vie. Lisäksi joka kaupungissa on lippujen leimaus, portit ym. erilaiset. Metrolla siis ajoin muutaman pysäkinvälin ja jatkoin lähijunalla Saxa Rubran asemalle. Siitä piti jatkaa bussilla Fiano Romanoon, joka on tämän majapaikkani osoite. Kyselin neuvoja tänne, mutta lopulta jäin kuitenkin pois bussista aivan liian aikaisin. Aurinko porotti ja tien laitaa talsin ensin ehkä kolme-neljä kilometriä Fiano Romanon keskustaan. Siitä sitten jatkoin toista tietä ja alkoi jo suoraan sanoen v-tuttaa. Ensin loppui jalkakäytävä, sitten alkoi tiellä näkyä ja haista selvä hevosenpaska. Seuraavaksi huomasin niityllä lammaslauman ja kuvaelman täydensi moottorisahan ääni metsästä. Tuli mieleen että minnekähän sitä nyt ollaan joutumassa, miljoonakaupunkiahan tänne tultiin katsomaan.
Kun lopulta hiestä märkänä löysin tämä leirintäalueen ja pääsin suihkuun, mietteet kyllä kääntyivät. Tämä on ihanteellinen paikka keskellä maalauksellista maisemaa. Kahden hengen bungalow (minulle yksin) on siisti ja maksaa vain 14 e / vrk! Ainoa miinus siis on nuo yhteydet Roomaan, mutta kyllä minä niiden kanssa tulen toimeen, en siis valita.
Purettuani tavarat lähdin kävelemään takaisin Fiano Romanoon. Siellä söin lasagnea ja ajelin sitten bussilla, junalla ja metrolla takaisin Roomaan. Aika riitti juuri Colosseumin ja Forum Romanumin katsomiseen. Mutta niistä kirjoitan lisää huomenaamuna. Nyt tähän loppuun ensin muutamia kuvia tästä majapaikasta ja Rooman ympäristön maaseudusta.
P.S. Täällä baarissa on muuten mahtava meininki. Kaikki nostelevat maljoja ja laulavat jotain isänmaallista iskelmää (kuten "Olen Suomalainen" Suomessa, joka sekinhän on alunperin italialainen biisi).
Ensimmäinen kuva Rooman reissulta.
Yöpaikka seuraavat neljä yötä.
Bungalow ulkoa päin.
Maisema leirintäalueen läheltä.
Toinen maisema.
Vuohet ja lampaat sekaisin
Lammaskoirat alkoivat ahdistella paparazzia. Elukat muuten olivat ihan vapaana aitaamattomalla niityllä vilkkaan autotien varrella.
Tuo kallio takana on nimeltään Santa Oreste.
Toinen kuva Santa Orestelle.
Fiano Romanon keskustaa.
